Isle of Skye

Lauantaina aamu valkeni pilvisenä ja hieman sateisena. Lähdin kuitenkin reippaana matkaan kohti Isle of Skyeta (ja ei mitään aavistusta miten toi pitäis suomeksi muotoilla). Edellisestä bussiretkestä viisastuneena otin matkapahoinvointilääkkeeni jo heti aamupuuron yhteydessä, joten vointi pysyi tien mutkista ja huonosti ilmastoidusta bussista huolimatta koko matkan hyvänä.

Jo noin tunnin ajelun jälkeen maisemat muuttuivat ja sääkin suosi, kuten kuvista näkyy.

Ensimmäinen tauko oli kylässä nimeltä Luss, joka sijaitsee Loch Lomondin rannalla. Todella talvisia helmikuun maisemia, kuten nuo seinustan ruusut osoittavat.

Matka jatkui kohti seuraavaa kuvaustaukoa. Tällä kertaa pysähdyimme vuorten keskelle. Kun päästiin bussista ulos ulkona tuuli ja satoi, mutta Skotlannille tyypillisesti sää muuttui hetkessä ja aurinkokin pilkahti hetkeksi näkyviin.

Ajomatka oli pitkä. Aamulla kahdeksan aikoihin lähdettiin liikenteeseen, joten puolilta päivin oli jo nälkä. Ruokatauko pidettiin Fort Williamissa. Ruokaseurueeni, joka koostui muutamasta amerikkalaisesta, slovenialaisesta ja yhdestä liettualaisesta, kanssa päätimme mennä syömään pieneen ravintolaan. Ruuaksi otimme lounastarjouksena olleen päivän keiton (kasviskeitto) ja omavalintaisen paninin. Melko mautonta oli, mutta niin brittiruoka yleensä on.

Tässä kuvassa näkyy Loch Garry, joka kuulemma muistuttaa Skotlannin karttaa ylhäältä päin kuvattuna.

Matka kesti ja kesti, onneksi maisemissa riitti katseltavaa, sillä matkan järjestäjämme piti huolen, ettei bussissa liiemmin tullut nukuttua. Aina kun vähän torkahti kuului kaiuttimista "katsokaa sitä ja katsokaa tätä", mitä ikinä ikkunasta näkyikin.

Pitkän matkustamisen jälkeen saavuimme viimein viiden aikoihin hostellille. Minulla ei ollut vaatimuksia majoitusseurani suhteen, joten päädyin samaan huoneeseen kolmen saksalaisen kanssa.

Illalla syötiin kaikki yhdessä hostellilla maittava illallinen: pastaa jauhelihakastikkeella, patonkia ja jälkkäriksi rahkaa (tosin suurin osa taisi pitää sitä jugurttina). Ruuan jälkeen porukka jakaantui: osa lähti paikalliseen pubiin ja osa jäi hostellille. Kuten arvata saattaa jäin itse hostellille pelailemaan. Yllättävän hyvin toimi pictionary kortit alias kortteina. Hostellilla oli pelejä, mutta kaikista puuttui osia, joten sovellettiin omat säännöt. Ilta meni nopeasti hauskassa seurassa vaikka aamulla retkelle lähtiessäni en ketään tuntenutkaan.

Sunnuntaina heräsin riittävän virkeänä kahdeksan aikaan aamiaiselle. Retken hintaan kuului aamiainen, mutta se sisälsi vain paahtoleipää ja muroja. Leivänpäällekin oli tarjolla vain nutellaa ja hilloa. Ei kuulosta minun aamaiselta, joten söin matkaan ottamistani hiutaleista tehdyn kaurapuuron. Tunnustettakoon, että jälkkäriksi otin yhden (kokojyvä)paahtoleipäsiivun nutellalla.

Aamun ensimmäinen kohde oli Old Man of Storr eli tuossa alimmassa kuvassa oikealla pienenä näkyvä terävä huippu. (Tarkkaan katsottuna isosta vuoresta ihan vähän oikealle)

Pääsin viimein kiipeämään! Istuin bussissa tanskalaisen pojan vieressä ja tämän pysäkin jälkeen poika oli ehdottomasti sitä mieltä, että mulla on siivet. Istuin bussin etuosassa, joten pääsin ensimmäisten joukossa bussista ulos ja ensimmäisenä kiipeämään. Sää oli mahtava ja viimein löysin asfaltoimatonta metsää ja lunta. Valitettavasti aikaa kiipeämiseen oli rajoitetusti. Kiipesin vauhdilla niin ylös kuin ehdin, mikä oli hieman ylemmäksi kuin muut. Tanskalaiset lähtivät kiipeämään yhtäaikaa, mutta jäivät kauas taakse, kun vauhtiin pääsin. Huipulle en ehtinyt, mutta pääsin nauttimaan hetken hiljaisuudesta lumen keskellä muiden jäädessä hieman alemmas valokuvailemaan maisemia.

 

Seuraavat pysähdykset oli vesiputouksella ja Kilt Rockilla. Vaikka pidin vuoren hiljaisuudesta, niin ei meren aallotkaan pahalta kuulosta. Kuvassakin näkyy reissuun tyytyväinen matkaaja.

Lounastauko pidettiin Porteessa. Pieneksi ongelmaksi oli muodostua sunnuntai, koska monet ravintolat olivat kiinni. Lopulta löysimme hotellin yhteydessä olleen pienen ravintolan, joka oli auki. Tilasimme listalta herkullisen kuuloiset hampurilaiset ja jäimme odottamaan ruokaa. Jonkin aikaa odoteltuamme pöytään kannettiin riisiä ja kanacurrya. Olimme hieman ihmeissämme, skotlantilaisten käsityksestä hampurilaisesta. Kysyimme tarjoilijalta asiaa ja päädyimme tulokseen, että tarjoilija oli ymmärtänyt tilauksemme väärin vaikka näytimme myös listalta mitä tilaamme. Ajan vähyyden takia jouduimme tyytymään jälleen mauttomaan brittiruokaan. Koska ruoka oli pahaa eikä sitä mitä tilasimme pyysimme alennusta ja saimme huikeat 5% joka taisi olla lopullisesta summasta alle 50p. Mutta "tämä on skotlanti".

Paluumatkalla oli lyhyt tauko Fort Augustuksessa, mistä yllä olevat kuvat on otettu, sekä hieman pidempi tauko Fort Williamissa. Bussissa tuli istuttua pitkään ja hartaasti. Vaikka etukäteen jännitti lähteä vieraiden ihmisten kanssa viikonlopuksi bussiin istumaan, niin näin jälkikäteen voin sanoa että ehdottomasti lähteminen kannatti. Isle of Skyellä olisi ollut useammaksikin päiväksi nähtävää, mutta iloinen voin olla että ehdin näkemään edes pienen ripauksen.