Sunnuntailenkki

Öisinhän ei kannata nukkua, jos on mahdollisuus seikkailla netissä. Tällä kertaa päädyin perjantaiyönä ilmoittautumaan hyväntekeväisyysliikuntatapahtumaan. Myönnettäköön, että siihen hyväntekeväisyys-osuuteen en osallistunut, mutta liikkumiseen kyllä. Heräsin siis sunnuntaiaamuna kaikki kolme saatavilla olevaa kelloa eri ajassa. Yksi näytti puoli yhdeksää, toinen puoli kymmentä ja kolmas puoli yhtätoista. Onneksi olin osannut hieman varautua asiaan ja herätys tuli haluamanani ajankohtana.

 

Oma lähtöni oli 11.45 (myös 10 ja 13 oli lähdöt). Reitti oli mailin mittainen ja tarjolla oli juostavaksi 1, 3 tai 6 mailia. Valitsin juostavakseni pisimmän eli noin 9,6 km vaihtoehdon. Oikeasti tarjolla oli 1 - ∞  kierroksia, koska kierrosten laskeminen oli jokaisen omalla vastuulla.

Tapahtuma oli tarkoitettu koko perheelle ja paikalla oli osallistujia vauvasta vaariin sekä muutama koira.

 Alussa oli seuraa ja paikoitellen hieman jopa tungosta...

 ... mutta kierrosten edetessä väki väheni. Kuvia ei ole, mutta matkalla oli liikkujia viihdyttämässä poikaorkesteri, säkkipilli- / rumpuorkesteri ja joku patasoittajaryhmä. Voisivat joka sunnuntai järjestää jonkun orkesterin River Clyden rannalle, missä tavallisesti sunnuntaisin lenkkeilen.

Kierrokset kuluivat yllättävän nopeasti ja energiaa olisi riittänyt vielä useammallekin. Kuuteen kierrokseen kuitenkin tähtäsin, niin kuusi juoksin. Virallista aikaa ei otettu, mutta maalikellon mukaan ajaksi tuli 1h 6min 55s. Seuraavalla kerralla kun tiedän varmasti että jaksan, voinkin tähdätä tuntiin.

Yleisön viihdytykseksi paikalle oli rakennettu myös pieni lava, jolla esiintyi useampaan kertaan joku tanssiryhmä sekä rokkikuoro. Olen kolme kertaa kuullut rokkokuoroa, joista kaksi tänään. En tiedä osaako kuoro enempää, kuin kolme laulua, koska aina laulavat samat kolme.

Lopuksi kaikille jaettiin maalissa osallistujamitalit. Taas tuli tutustuttua uuteen paikalliseen varsin mukavaan tapahtumaan. Samanlaisia liikuntatapahtumia järjestettiin koko maassa useita samaan aikaan Glasgown kanssa. Nyt pitää vielä tutkia kaikki nettisivut, jos vaikka jostain löytyis oma lenkkikuva.

Vinkeitä otuksia

Kuten viimeksi lupasin kerron nyt viime lauantain retkestä. Tällä kertaa bussi suuntasi kohti Skotlannin itärannikkoa. Retki oli jälleen International societyn järjestämä, joten en tiennyt mitä odottaa. Isle of Skyen retki meni aiemmin hyvin, mutta Isle of Arranin retki olikin vähän tylsä.

Retki alkoi kahdeksalta aamulla yliopiston edestä. Olin reipas ja kävelin aamulla bussille, joten herätys oli jo ennen seitsemää. (Oikeasti reippailu johtui siitä että metrolippu on loppu ja en ole enää viitsinyt hankkia uutta.) Ensimmäisenä pysähtymispaikkana oli Perth. Aikaa pysähdykselle oli ruhtinaalliset 30min, joten siinä ei kaupunkiin hirveesti ehditty tutustumaan. Aika kului vessan etsimiseen ja osalle porukasta aamukahvin hankintaan.

En tiedä olisiko Perthissä ollut mitään oikeeta nähtävää. Mielenkiintoisin näkemäni asia oli nämä pienet hamot aidan päällä. Vinkeitä otuksia.

Seuraavaksi päästiinkin kohteeseen, jonka takia koko retkelle kannatti lähteä eli Dunnottaren linnaan. Linna on rannalla noin 50m korkeudessa merenpinnasta. Sää suosi retkeilyä ja maisemat olivat mitä parhaimmat.

   

Aikaa linnan tutkimiseen ja maisemien katseluun 1,5h. Pidempäänkin olisin viihtynyt.

Linnan ja meren jälkeen matka jatkui Aberdeeniin. Aberdeen on Skotlannin kolmanneksi suurin kaupunki ja keskusta on rakennettu hopeanharmaasta graniitista. Meillä kävi tuuri ja aurinko paistoi, jolloin kaupunki oli ihan nätti. Kuuleman mukaan kaupunkikuva harmaana sadepäivänä ei ole yhtä silmää hivelevä näky. Harmaita rakennuksia harmaata taivasta vasten.

Lounas oli varmaan vaihtoaikani epäterveellisin ja brittiläisin. Lautaselta löytyy ranskiksia, pitsaa ja lasagnea sekä juomaksi mukillinen kokista. Melkoisen tuju rasvapläjäys. Annoksen maku ei ollut paras mahdollinen, mutta ruoka piti nälän poissa ihan koko päivän. Suomesta tuskin löytyy montaa ruokaravintolaa, joiden listalla on valmisannos moisella yhdistelmällä. Aberdeenin pysähdykselle oli varattu noin 2h aikaa, joista ensimmäinen tunti meni syödessä ja toinen tunti haahuillessa. Olisi ystävällistä matkanjärjestäjiltä, jos he kertoisivat mitä alueella on sellaista, mitä annetussa ajassa ehtii näkemään.

Viimeinen pysähdys oli Dundeessa. Aikaa pysähdykselle noin 20min. Kuvista näkyy, mitä siinä ajassa vessan lisäksi ehtii näkemään. Matkaoppaani mukaan Dundeeta kutsutaan kolmen J:n kaupungiksi "jute, jam ja journalism" (juutti, hillo ja journalismi). Meidän pysähdyksellä ei mikään näistä tullut tutuksi. Alimmassa kuvassa näkyy Discovery Point, joka on kolmimastoinen Dundeessa vuonna 1900 rakennettu ja sittemmin Antarktiksellakin purjehtinut paatti.

Aurinko laski puiden taa ja meidän oli viimein aika palata takaisin Glasgowhun. Retki sisälsi paljon bussissa istumista, mutta oli sen arvoinen jo ihan pelkästään Dunnottaren linnan ansiosta. Mukavaa näillä retkillä on, että vaikka yksin aamulla lähtee matkaan ei yleensä yksin tarvitse päivää retkellä viettää. Tälläkin kertaa löysin oikein mukavaa seuraa, joiden kanssa Skotlantia oli mukava tutkia.

Retki ajoittui Pyhän Patrickin päivälle joka on Irlannin kansallispäivä. Päivän vihreän teeman mukaisesti oli paluumatkallani myös maailmanpyörä saanut vihreän valaistuksen.

Newcastle & Sunderland

Tuli jälleen aika retkeillä. Tällä kertaa matka suuntautui, kuten otsikko kertoo, Newcastleen ja Sunderlandiin. Ajatus kai lähti siitä, että yksi neljän hengen porukkamme jäsenistä halusi Englantiin katsomaan jalkapalloa. Junamatka Newcastleen kesti noin 3h. Täytyy tämän kokemuksen jälkeen jo heti alkuun sanoa, että pidän junista enemmän kuin busseista koska niissä ei tule huono olo matkustaessa. Kuvassa on hassu lappunen, jonka konduktööri kävi laittamassa varattuihin penkkeihin, jotta paikkaliputtomat matkustajat osaavat etsiä vapaan paikan. Melko tehoton systeemi.

Newcastlesta matka jatkui metrontapaisella suoraan kohti Newcastlea. Tällä välillä aikaa kuluin hieman alle puoli tuntia. Sunderlandissa suuntasimme ensimmäisenä paikalliseen museoon. Melko tylsä paikka, varsinkin kun näitä museoita on täällä tullut kierrettyä melkosen paljon. Kuvassa museosta löytynyt tikapuupeli, jonka taisin hävitä..

Museon yhteydessä oli talvipuutarha. Aikalailla samaa settiä, mitä Glasgowstakin löytyy: kaloja ja rehuja.

Metsiä täällä ei harrasteta, mutta puistoja tuntuu löytyvän sieltä sun täältä. Sää on jo yleisesti keväinen ja poikkeuksellisesti viikonloppuna se oli myös aurinkoinen. Retken (minulle) tärkein päämäärä oli mursupatsas, joka löytyi museon takana olevasta puistosta. Mursu oli sananmukaisesti kakkainen, joten jouduin pitämään pienen turvavälin. Kuva on silti omistettu Kertulle ja Laurille.

Sitten oli vuorossa muille tärkein eli jalkapallopeli. Kyseessähän oli Sunderland-Liverpool peli, josta kuulemani mukaan piti tulla tasainen peli. En aiemmin jalkapalloa ole käynyt täällä katsomassa, joten ihan mielenkiinnolla tulevaa odotin.

Peli oli tuli ja meni. Ihan mukava kokemus, joskin liput ovat sen verran hintavia (36£) ettei ihan säännölliseksi harrastukseksi tule. Yleisö kannusti aktiivisesti omiaan ja vastaavasti haukkui vastustajia. Onnekseni ihan kaikkea en ymmärtänyt. Stadionilla oli peliä seuraamassa reilut 40 000 katsojaa eli melkein kaksi kertaa enemmän, kuin Hervannassa on asukkaita.

Pelin jälkeen palasimme takaisin Newcastleen täpötäydessä metrossa. Nälkä alkoi jo vähitellen kurnimaan vatsassa, joten menimme China Towniin iltaruualle. Muutama tunti vierähti ja vatsa sai täysin riittävästi täytettä kiinalaisesta seisovasta pöydästä, josta tosin kiinalaisen ruuan lisäksi löytyi myös mm. ranskalaisia.

Vatsat täynnä ruokaa lähdimme tutustumaan paikalliseen yöelämään. Newcastle sijaitsee Tynejoen rannalla ja joen yli on rakennettu useita komeita siltoja. Kuvissa alimpana on (ehkä) kuuluisa, mutta ainakin hieno vaihtuvin värein valaistu Millenium Bridge. 3/4 ryhmästämme oli insinöörejä, joten tietysti kävimme ihmettelemässä myös sillan nostomekanismia. Mekanismi ei ihan täysin paikanpäällä selvinnyt, mutta asia tuli myöhemmin tarkistettua internetistä. Youtubesta löytyy videoita, jos sillan toiminta kiinnostaa.

Siltoja riittävästi ihmeteltyämme jatkoimme matkaa takaisin kohti hotellia. Matkalta löytyi jännästi valaistu Newcastlen pienoismalli, sekä jokseenkin niukkapukeisia yöeläjiä. Kenkien korko oli tytöillä vähintään 10cm ja asuun käytetty kangaspala tiukalla budjetilla hankittu..

 

Aamu valkeni aurinkoisena ei niin hyvin nukutun yön jälkeen. Korvatulppani olen hukannut jonnekin, alakerrassa oli joku bileporukka ja huone oli kuin sauna. Onneksi nukkumiseen oli varattu riittävästi aikaa, niin unen katkonaisuudesta huolimatta jaksoin virkeänä herätä uuteen päivään. Hotellin hinta ei sisältänyt aamiaista, siispä lähdimme Tescon (paikallinen kauppaketju) kautta Newcastlelaiseen puistoon omalle aamiaiselle. Puistosta löytyi lätäkkö (ei ainakaan Ahvenisjärveä suurempi), jossa muutama setähenkilö oli kalastamassa sekä useita tipueläimiä. Yhtään saalistettua kalaa en nähnyt.

Onko punta liikaa kartasta? No on, jos kartasta voi ottaa valokuvan ilmaiseksi. Säästäväisyys kannattaa aina, varsinkin karttaa pieneltä kameran näytöltä tihrustaessa.

Aamiaisen jälkeen oli perus nähtävyyskierros sisältäen jonkun katetdraalin, kirkonpihan ja linnan jäänteitä. Linnaan olisi kai maksuavastaan päässyt sisään, mutta päätimme olla menemättä.

Kaupunki oli aika pian nähty sen alueen osalta, jonne jalkaisin jaksoimme liikkua. Matkustaessa kuluu energiaa, niin päätimme pitää tankkaustauon. Välipalaksi haimme hieman evästä, kuvassa minun maukas supersuklainen muffinssini.  Istuimme ulkona, paistattelimme päivää ja mutustelimme välipalaa päivän viimeisen kohteen Discovery museon avautumista odotellen, joka aukesi vasta kahdelta iltapäivällä.

Paikalliseen tapaan kuuluen museoon oli jälleen laitettu vähän kaikkea muodista tieteeseen ja sen sellaiseen. Aikaa silti kului näyttelyitä kiertäessä. Yläkerrasta löytyi kiva paikka, jossa pääsi itse kokeilemaan erilaisia fysiikan ilmiöitä esimerkiksi gravitaatiota tiputtamalla erikokoisia palloja alas tai valon säteiden kulkeutumista erilaisten prismojen läpi. Ihan kiva paikka varsinkin, kun sisäänpääsy oli ilmainen.

Viimein matka jatkui kohti kotoisen pilvistä Glasgowta. Junamatka kesti jälleen kolmisen tuntia ja se meni torkkuessa ja maisemia katsellessa. Hassua täällä on, että molempiin suuntiin junassa meidän kanssa matkusti koiria ihan normaali vaunussa, eikä ne edes olleet mitään sylikokoisia yksilöitä. Tuskin niillä edes oli omaa junalippua, vaan matkustivat isäntänsä/emäntänsä mukana pummilla. Rauhallisia olivat kuitenkin kaikki, eivätkä ainakaan minun matkustamista häirinneet. Jälleen takana yksi mukava reissu, seuraavaksi Aberdeen.