Kuukausi takana ja muutama edessä

Pari viikkoa on kulunut edellisistä kuulumisista ja kaikkea on ehtinyt tapahtua. Ensinnäkin, pääsin kaikista syksyn kursseista läpi!! Eli kasassa on 30 eurooppalaista opintopistettä (60 paikallista). Jos pääsen myös kevään kursseista läpi, tulee koko vuoden saldoksi hurjat 70 pistettä. Koska koulua on nyt vähemmän, olen yrittänyt olla hieman sosiaalisempi kuin syksyllä. Esimerkiksi olen jo kaksi kertaa käynyt International Societyn perjantaisin järjestämässä kielikahvilassa jutustelemassa muiden vaihtareiden kanssa.

Sunnuntai 22.1

Lauantaina edellisen postauksen jälkeen sain mahdikkaan idean lähteä tutustumaan paikallisille häämessuille. Löysin lauantaina netistä ilmoituksen sunnuntaina pidettävistä ilmaisista häämessuista. Sunnuntaina heräsin reippaana ja lähdin tallustelemaan kohti messuja. Perille päästyäni totesin messujen olevan pienet, liian pienet haahuilulleni. Messut oli suunnattu oikeasti häitä suunnitteleville. Sain jokseenkin kummia katseita perääni, kun poistuin messuilta 12.12, kun tapahtuma alkoi 12 minuuttia aiemmin. En ollut valmistautunut keskustelemaan olemattomista häistäni, joten totesin että on parempi poistua paikalta ennen kuin joku kysyy jotain.

En uskaltautunut ottamaan sisältä kuvia, mutta kuvassa on paikka ulkoapäin. Kuvassa näkyy muutamia paikalle tuotuja hääautoja. Ihan tyhjin käsin ei tarvinnut messuilta edes lyhyen vierailun jälkeen lähteä. Mukaan tarttui kassi, kakkutikkari, 1,5kg häälehtiä (kaksi massiivista skottilehteä, toinen hääpaikoista ja toinen kaikesta muusta) ja kasa suoraan roskiin menneitä mainoksia.

Olin jo etukäteen tutkinut alueen karttaa (netistä, kun en omista paperista versiota) ja nähnyt, että läheltä pitäis löytyä metsä. Messujen jälkeen lähdin siis etsimään jotain metsän tapaista ja löysinkin jotain metsää muistuttavaa. Siellä oli puita ja maata ja vähän puroja, mutta polut oli asfalttia.. Tykkäsin kuitenkin ja aion mennä takaisin. Matkaa asunnoltani metsälle kertyy kävellen reilu tunti.

Matkan varrelta löysin rastia muistuttavan asian. Hienoa, täällä pääsee suunnistamaan! Tutkin myöhemmin kotona netistä, että jostain paikasta X voi ostaa punnalla alueen kartan. Laadusta en tiedä, enkä reitin pituudesta. Metsän jälkeen tuli vastaan museo, jonne oli paikalliseen tapaan ilmainen sisäänpääsy. Museo oli vähän tylsä, siellä oli vain kokoelma taidetta ja huonekaluja. Ei tarvitse mennä takaisin.

Eikä sunnuntairetkeni loppunut vielä museollekaan, vaan matka jatkui kohti läheistä muotopuutarhaa. Välillä tuli pieniä sadekuuroja, mutta eipä se menoa haitannut ja paikalla oli melko paljon muitakin sunnuntaireippailijoita.

Puutarhan jälkeen päätin matkata takaisin kotiin. Vielä ennen puistosta poistumista tuli vastaan muutama aitaus, joissa oli ylämaan karjaa eli paikallisia karvalehmiä. Monta tuntia meni kävellessä, mutta kivaa oli!

Lauantai 28.1

 

Ja niin tuli aika lähteä jälleen Edinburghiin äänestämään. Tällä kertaa meitä oli isompi porukka Glasgowssa olevia suomalaisia. Äänten annon jälkeen lähdimme paikalliseen tiedekeskukseen Dynamic Earthiin.

 

Keskus oli suunnattu meitä hieman nuoremmille, mutta tulipahan käytyä. Kierros sisälsi videoita ja kaikkea pientä katsottavaa ja kokeiltavaa sekä lyhyen 4D ohjelman. Olin taas todella fiksun näköinen lasit päässä, kuten kuvasta näkyy. Alue oli rakennettu niin, että välillä oli aikaa katsoa ja edetä omassa rauhassa ja välillä taas oli ajoitettuja etenemisiä videosalista toiseen. Parasta oli kuitenkin, että löysin omat aivoni. Olen ihan varma että mun aivot on just tuon väriset, kuin kuvasta näkyy. Kehnon kiinalaisen ravintolan jälkeen palasimme iltasella takaisin Glasgowhun.

Sunnuntai 29.1

Viime sunnuntaina ei ollutkaan mitään suunniteltua, joten ihana seinänaapurini päätti järjestää pienen aamuohjelman. Heräsin aamulla hieman yli yhdeksän, kun seinän takaa naapurini "herätyskello" eli joku musiikkiasia meni päälle. Yritin jatkaa uniani korvatulppien kanssa, mutta jopa tulpat korvissa kuulin laulun sanat. Ei hyvä, en voinut jatkaa unia. Nousin ylös päämääränä musiikin vaimentaminen. Huoneesta poistuttuani totesin käytävän olevan savun vallassa. Keittiöstä löytyikin hyvin kypsyneet "fish and chips". Onneksi yksi kämppiksistäni oli jo ehtinyt sammuttamaan uunin ja avaamaan pari ikkunaa. Avasin loputkin ikkunat ja lähdin kolkuttelemaan naapuriani hereille. Koputin ja koputin, mutta huoneesta ei kuulunut mitään. Lopulta hain alakerrasta vartijan mukaani herättelemään kokkia ja avaamaan keittiön ikkunat kunnolla auki (me voidaan turvallisuussyistä avata vain 10cm). Naapurini heräsi ja musiikki saatiin vaimenemaan vasta, kun vartija kävi tönimässä hänet hereille.

Esiteltyäni naapurilleni paistetun ruuan ja toivotettuani hyvät yöt palasin sänkyyni jatkamaan keskeytyneitä unia. Eipä mennyt aikaakan, kun tuli palohälytys ja tuli toinen ja kolmaskin, ennen kuin pääsin viimein keskeytetyille unille. Eikä yksikään hälytyksistä tullut meidän keittiöstä, vaikka se hetkeä aiemmin oli ollut täysin savun vallassa. Meillä on siis yliaktiiviset palovaroittimet, jotka ei herätä vaikka huone on täynnä savua...

Loppuun vielä kuva ikkunastani. Vähitellen etupihalla oleva työmaa on kadonnut ja tilalle on tulossa ehkä jotain vihreää. Löysin myös kaupassa käydessäni talon takaa uuden kahluualtaan, jossa on pieni suihkulähde. Otan kuvan, kun seuraavan kerran menen ohi.

LISÄYS:
Naapuri kokkaa osa 3 tuli tänä aamuna (ensimmäisen aikana olin onnekseni Suomessa). Tällä kertaa ruuanlaitto aloitettiin paistamalla paistinpannusta pinnoitteet pois sekä ulko- että sisäpuolelta. Onni onnettomuudessa oli se että pannu oli jo valmiiksi käyttökelvoton rikkinäisen pinnoitteen takia. Ranskalaiset ja pihvit oli siististi odottamassa pannun vieressä omaa vuoroansa. Heräsin kun vartija tuli sisään, mistä lie tiennyt että meillä kokataan taas. Ihmettelen edelleen meidän palovaroittimia, sillä vieläkään hälytystä ei tullut. Aluksi naapurini "Ei, se en ollu minä", mutta pian kun asiaa tutkittiin tarkemmin hänkin tajusi, "Joo, kyllä se olin minä". Ehdotin naapurilleni uunin ja hellan käyttökieltoa 00-06 välisenä aikana.