Isle of Skye

Lauantaina aamu valkeni pilvisenä ja hieman sateisena. Lähdin kuitenkin reippaana matkaan kohti Isle of Skyeta (ja ei mitään aavistusta miten toi pitäis suomeksi muotoilla). Edellisestä bussiretkestä viisastuneena otin matkapahoinvointilääkkeeni jo heti aamupuuron yhteydessä, joten vointi pysyi tien mutkista ja huonosti ilmastoidusta bussista huolimatta koko matkan hyvänä.

Jo noin tunnin ajelun jälkeen maisemat muuttuivat ja sääkin suosi, kuten kuvista näkyy.

Ensimmäinen tauko oli kylässä nimeltä Luss, joka sijaitsee Loch Lomondin rannalla. Todella talvisia helmikuun maisemia, kuten nuo seinustan ruusut osoittavat.

Matka jatkui kohti seuraavaa kuvaustaukoa. Tällä kertaa pysähdyimme vuorten keskelle. Kun päästiin bussista ulos ulkona tuuli ja satoi, mutta Skotlannille tyypillisesti sää muuttui hetkessä ja aurinkokin pilkahti hetkeksi näkyviin.

Ajomatka oli pitkä. Aamulla kahdeksan aikoihin lähdettiin liikenteeseen, joten puolilta päivin oli jo nälkä. Ruokatauko pidettiin Fort Williamissa. Ruokaseurueeni, joka koostui muutamasta amerikkalaisesta, slovenialaisesta ja yhdestä liettualaisesta, kanssa päätimme mennä syömään pieneen ravintolaan. Ruuaksi otimme lounastarjouksena olleen päivän keiton (kasviskeitto) ja omavalintaisen paninin. Melko mautonta oli, mutta niin brittiruoka yleensä on.

Tässä kuvassa näkyy Loch Garry, joka kuulemma muistuttaa Skotlannin karttaa ylhäältä päin kuvattuna.

Matka kesti ja kesti, onneksi maisemissa riitti katseltavaa, sillä matkan järjestäjämme piti huolen, ettei bussissa liiemmin tullut nukuttua. Aina kun vähän torkahti kuului kaiuttimista "katsokaa sitä ja katsokaa tätä", mitä ikinä ikkunasta näkyikin.

Pitkän matkustamisen jälkeen saavuimme viimein viiden aikoihin hostellille. Minulla ei ollut vaatimuksia majoitusseurani suhteen, joten päädyin samaan huoneeseen kolmen saksalaisen kanssa.

Illalla syötiin kaikki yhdessä hostellilla maittava illallinen: pastaa jauhelihakastikkeella, patonkia ja jälkkäriksi rahkaa (tosin suurin osa taisi pitää sitä jugurttina). Ruuan jälkeen porukka jakaantui: osa lähti paikalliseen pubiin ja osa jäi hostellille. Kuten arvata saattaa jäin itse hostellille pelailemaan. Yllättävän hyvin toimi pictionary kortit alias kortteina. Hostellilla oli pelejä, mutta kaikista puuttui osia, joten sovellettiin omat säännöt. Ilta meni nopeasti hauskassa seurassa vaikka aamulla retkelle lähtiessäni en ketään tuntenutkaan.

Sunnuntaina heräsin riittävän virkeänä kahdeksan aikaan aamiaiselle. Retken hintaan kuului aamiainen, mutta se sisälsi vain paahtoleipää ja muroja. Leivänpäällekin oli tarjolla vain nutellaa ja hilloa. Ei kuulosta minun aamaiselta, joten söin matkaan ottamistani hiutaleista tehdyn kaurapuuron. Tunnustettakoon, että jälkkäriksi otin yhden (kokojyvä)paahtoleipäsiivun nutellalla.

Aamun ensimmäinen kohde oli Old Man of Storr eli tuossa alimmassa kuvassa oikealla pienenä näkyvä terävä huippu. (Tarkkaan katsottuna isosta vuoresta ihan vähän oikealle)

Pääsin viimein kiipeämään! Istuin bussissa tanskalaisen pojan vieressä ja tämän pysäkin jälkeen poika oli ehdottomasti sitä mieltä, että mulla on siivet. Istuin bussin etuosassa, joten pääsin ensimmäisten joukossa bussista ulos ja ensimmäisenä kiipeämään. Sää oli mahtava ja viimein löysin asfaltoimatonta metsää ja lunta. Valitettavasti aikaa kiipeämiseen oli rajoitetusti. Kiipesin vauhdilla niin ylös kuin ehdin, mikä oli hieman ylemmäksi kuin muut. Tanskalaiset lähtivät kiipeämään yhtäaikaa, mutta jäivät kauas taakse, kun vauhtiin pääsin. Huipulle en ehtinyt, mutta pääsin nauttimaan hetken hiljaisuudesta lumen keskellä muiden jäädessä hieman alemmas valokuvailemaan maisemia.

 

Seuraavat pysähdykset oli vesiputouksella ja Kilt Rockilla. Vaikka pidin vuoren hiljaisuudesta, niin ei meren aallotkaan pahalta kuulosta. Kuvassakin näkyy reissuun tyytyväinen matkaaja.

Lounastauko pidettiin Porteessa. Pieneksi ongelmaksi oli muodostua sunnuntai, koska monet ravintolat olivat kiinni. Lopulta löysimme hotellin yhteydessä olleen pienen ravintolan, joka oli auki. Tilasimme listalta herkullisen kuuloiset hampurilaiset ja jäimme odottamaan ruokaa. Jonkin aikaa odoteltuamme pöytään kannettiin riisiä ja kanacurrya. Olimme hieman ihmeissämme, skotlantilaisten käsityksestä hampurilaisesta. Kysyimme tarjoilijalta asiaa ja päädyimme tulokseen, että tarjoilija oli ymmärtänyt tilauksemme väärin vaikka näytimme myös listalta mitä tilaamme. Ajan vähyyden takia jouduimme tyytymään jälleen mauttomaan brittiruokaan. Koska ruoka oli pahaa eikä sitä mitä tilasimme pyysimme alennusta ja saimme huikeat 5% joka taisi olla lopullisesta summasta alle 50p. Mutta "tämä on skotlanti".

Paluumatkalla oli lyhyt tauko Fort Augustuksessa, mistä yllä olevat kuvat on otettu, sekä hieman pidempi tauko Fort Williamissa. Bussissa tuli istuttua pitkään ja hartaasti. Vaikka etukäteen jännitti lähteä vieraiden ihmisten kanssa viikonlopuksi bussiin istumaan, niin näin jälkikäteen voin sanoa että ehdottomasti lähteminen kannatti. Isle of Skyellä olisi ollut useammaksikin päiväksi nähtävää, mutta iloinen voin olla että ehdin näkemään edes pienen ripauksen.

Iltapuhteita

Heips! Tällä kertaa ajattelin kertoa hieman elämästä kämppisten kanssa. Kuten jo aiemmin kerroin, minulla on oma huone ja oma kylppäri, joten jaettavaksi jää ainoastaan käytävä ja keittiö. Tosin keittiönkin jakamisessa on joskus ihan riittävästi. Kuvituksena on tähän mennessä täällä tekemiäni käsitöitä, koska en omista kämppiksistä kuvia, enkä niitä ilman lupaa täällä jakaisikaan vaikka omistaisin.

Ensimmäiset täällä tehdyt villasukat, jotka ovat siitä lähtien toimineet hyvinä unisukkina.

Keittiöni jakaa minä ja neljä muuta: yksi tyttö ja kolme poikaa. Kaikkien kanssa tulen edelleen hyvin toimeen, mutta joskus keittiön käytössä ja vähän muussakin olisi parantamisen varaa.

Paketin sisällä on pussillinen Pandan Duellolakuja, mutta tais koristeena oleva virkattu kukka olla saajalle mieluisampi. 

Ensimmäisessä huoneessa asuu kiinalainen poika. Ihan mukava ja harmiton tapaus. Tykkää tehdä itse omat ruokansa vaikka taidoissa olisi välillä kehittämisen varaa. Tunnollisesti noudattaa siivouslistaa ja muutenkin yleensä siistii jälkensä. Kiinalaisista tavoista poiketen on oppinut jo vähitellen kertomaan jos joku asia mättää. Tosin yleensä hän kertoo asioista minulle eikä asianomaiselle itselleen. Tänään keittiötä siivotessani löysin siivouskaapista "perunafarmin". Asiasta kyselin ja sain kuulla että hieman itäneitä perunoita ei voi enää syödä, joten hän kasvattaa niistä uusia perunoita. Kuitenkin samainen poika meinasi viikko sitten syödä ennen ruskistusta ruskeena olevaa jauhelihaa, ennenkö kerroin lihan olevan pilalla. "Päiväystä on vielä kaksi päivää jäljellä"

Joululahjoiksi tekemiäni pieniä nalleja, joiden paitaan kirjoin vielä lahjan saajan nimen ja lisäsin avaimenperälenkin. Yhteensä nalleja tuli tehtyä hieman yli kymmenen kappaletta.

Toisessa huoneessa asuu käytävän toinen tyttö, joka on kotoisin maan pääkaupungista, mutta sukujuuret tulevat Aasiasta. Hän on melko toivoton kaikissa kotitöissä, mutta kehityskelpoinen. Iältään hän on käytävän vanhin ohittaen minut vuodella. Sotkee ja tuhoaa eniten keittiössä, mutta ei ehkä itse tajua tekevänsä mitään kummaa. Oikein mukava ja hyvin tulen toimeen vaikka välillä saa hermot kiristymään. Äskettäin hän oli viikon poissa mutta oli jättänyt ikkunansa auki, joten meidän käytävä ja huoneetkin alkoivat loppuviikosta viilenemään. Lisäksi meillä kukaan ei voinut viikon aikana siivota, kun lattiaharja oli lukkojen takana hänen huoneessaan ja tiskipöydälläkin oli likaiseksi jätetty paistinpannu reilun viikon. Olin jo aikeissa avautua näistä asioista kun seuraavan kerran tapaamme, kunnes ovelleni tuli koputus ja oven takana tyttö toi tuliaisiksi puoli kiloa suklaakonvehteja. Eipä siinä enää voinut kovin vihainen olla. (Taidan olla helposti lahjottavissa)

Ja muutama lumihiutalekin tuli pikkulahjoiksi virkkailtua.

Kolmantena tuleekin toinen seinänaapurini. Kiinalainen poika joka ei paljoa puhu, mutta silloin kun puhuu englanti on varsin hyvää. Kesti noin pari kuukautta selvittää tämän kämppikseni nimi. Hän on varsin harmiton tapaus, ei sotke eikä metelöi. Keittiötä hän ei koskaan siivoa, mutta eipä kauheesti käytäkään, kun on jo useamman kuukauden popsinut pelkää mikroruokaa. Hänestä ei ole paljoa sanottavaa, kun yleensä mitään ei näy eikä kuulu.

Pipo jonka tein, kun ajattelin että täällä vois tulla kylmä. Eipä täällä kovin kylmä ole ollut, joten ei ole pipoakaan kauheesti käytetty.

Sitten tulen minä. Kuten tiedätte olen aivan ihana ja maailman paras kämppis. En ikinä valita mistään enkä sano, jos keittiössä joku tekee kummia tai muuten vain metelöi liikaa. Ikinä en sano kämppiksille, jos omasta mielestäni he voisivat tehdä jotain toisin.. Olen kuitenkin yrittänyt hoitaa omat siivousvuoroni hyvin, jotta on sitten varaa vaatia kämppiksiltäkin jotain toimintaa. Ehkä tää kämppisten kanssa eläminen ei ole ihan mun juttu, mutta onpahan kokeiltu ja ei tähän ainakaan kuole.

Meillähän ei ole ollut patalappuja ja uunista on asioita otettu pyyhkeen kanssa. Kumma kyllä ei tullut mieleenikään, että mulla on täällä lankaa ja puikot/koukku kunnes eräs kaveri puhui käsitöistä puhuttaessa patalapuista. Tässä siis tänne tekemäni lappuset.

Viimeisessä huoneessa toisella puolellani asuu meidän bilettäjä ranskis. Hänenkin kanssa pärjäilen, eikä hän ainakaan vielä ole näyttänyt mulle päin mitään negatiivista vaikka joskus vähän asetankin rajoja mm. bileiden järjestämiselle meidän keittiössä. Onneksi joulun jälkeen täällä ei ole pidetty yksiäkään keittiöbileitä ja jos multa kysytään ei tarvitsekaan. Bileissä hän on kuitenkin käynyt, kuten aiempien tekstieni poltetuista ruuista ja paistinpannusta voi päätellä. Puolustukseksi hänelle sanottakoon, että yleensä kuitenkin hoitaa jälkensä vaikka satunnaisesti sotkeekin.

Pitkiin aikoihin en ole ristipistotöitä tehnyt. Ajattelin että ristipistotyö on mukavan kevyt kantaa täältä pois, kun lopussa grammat ratkaisevat huoliiko Ryanair mun kaiken täällä olevan omaisuuden kyytiinsä. Tämä yksilö taitaa tosin päästä Suomeen jo ennen minua, mutta laatikossa olisi vielä odottamassa toinen.

Siinäpä se meidän käytävä olikin. Huonommatkin kanssa-asukit olisin voinut saada. Toivottavasti jaksavat elää minun kanssa vielä muutaman kuukauden ajan. Huomenna lähden viikonloppuretkelle Isle of Skye:n saarelle joten mahdollisesti seuraavalla kerralla täällä on kauniita maisemakuvia mukavalta retkeltä.

Lankaa on laatikossa, joten johonkin ne pitäisi käyttää. Tässä yksi palmikkosormikas (tosin väristä johtuen palmikko näkyy aika huonosti) toisen käden sormikas on kahta sormea vaille valmis.