Kävelyä, nurinaa ja maukasta ruokaa

Viimein pitkän odotuksen jäleen sain vieraita kaukaa Suomesta asti. Tällä kertaa ihan kaksin kappalein.  Sisko ja siskon kaveri saapuivat viettämään hiihtolomaviikkoaan tänne pilviseen Skotlantiin.

Varoitin jo etukäteen, että täällä kävellään ja paljon. Pidin lupaukseni ja kävelytin vieraani jo heti ensimmäisenä iltana yliopistolle. Pehmeäksi aloitukseksi paluu suoritettiin kuitenkin Glasgown vanhalla ja meluisalla metrolla.

Aamulla kunnollisten unien jälkeen päätettiin lähteä päiväretkelle Edinburghiin. Linnassa kun olen jo aiemmin käynyt päädyttiin ihailemaan muureja vain ulkopuolelta.

Matkustaminen on rankkaa ja pian tuli nälkä. Löydettiin mukava italialainen ravintola, josta lounaaksi tytöt tilasivat pastat ja minä galzonen. Yllättävän maukasta ruokaa. Jottei ruokanautinto jäisi vajaaksi tilasimme vielä jälkkäriksi jäätelöt, jotka olivat vielä maukkaammat kuin itse ruoka.

Seuraavaksi ohjelmassa oli Skotlannin kansallismuseo. Olin kuullut museosta hyvää palautetta, mutta museo pääsi silti yllättämään laajuudellaan. Seitsemän kerrosta ja paljon kaikkea mielenkiintoista. Tytöillä alkoi ilmenemään pieniä väsymyksen merkkejä ennen kerrosten loppumista. Sitkeästi kuitenkin kiersimme kaikki tilat läpi ja minä innokkaana kokeilin kaikkea mahdollista missä pääsin itse puuhailemaan. Tyttöjen onneksi museo meni kiinni viideltä ja oli pakko lähteä pois.

Merta haluttiin nähdä ja museolta merta kohti lähdettiin. Reitti merelle ei ollut suorin mahdollinen, joten kilometrejä kertyi. Pientä epäuskoa oli meren löytymisestä ja melkein luovutimme etsinnät. Onneksi päätimme kiertää vielä yhden talon taakse ja sieltä lopulta löysimme meren, joka siskoni pettymykseksi "on vain vettä". Paluu juna-asemalle suoritettiin kartatta jalkaisin ja onnistui 10min välein pidetyistä tauoista huolimatta suunnitellusti.

Aiemmat vierailutekstit lukeneet, jo ehkä huomaavat että yksi tärkeä osa vierailua on käymättä eli "uskiskierros".  Keskiviikko oli ensimmäinen päivä, jolloin tähän jo perinteeksi muodostuneeseen kierrokseen oli aikaa. Jälleen esittelin vierailleni hautausmaan, katetdraalin, uskontomuseon ja bonuksena ja linnankorvikkeena keskiaikaisen talon.

Kierros suoritettiin aamaisetta, joten jälleen alkoi ainakin yhdestä suusta kuulua nurinaa. Aamulle oli sovittu brittiläinen aamiainen. Sitä annetaan mitä luvataan ja suuntasimme paikalliseen pubiin kohti aamiaista. Tytöt odottivat pekonia koko aamun. Suureksi pettymykseksi yhdeltä lautaselta pekonit puuttuivat. Onneksi oltiin tarkkoina ja puuttuvat rasvapallerot saatiin mukaan lautaselle. Loppu päivä meni shoppaillessa, kävellessä ja vielä lisää shoppaillessa. Primarkista taisi tulla suosikkikauppa, ainakin sieltä lähti isot kassit tyttöjen matkaan, eikä maksanut paljoa..

"Lots of kids to eat"

Rivien välistä on saattanut lukea, etten paljoa yliopistolla tällä viikolla käynyt. Torstaina kuitenkin koitti aamu, että yliopistolle oli lähdettävä. Aamulla kahdeksalta lähdin reippaana luennolle, joka oli tylsä. Seuraava luento olikin peruttu. Perinteiseen tapaan perumisesta ei oltu informoitu kaikkia opiskelijoita, joten jälleen osa oli paikalla. En tiedä mistä osa ryhmästä saa selville "salaista" tietoa, milloin  luentoja on ja milloin ne on peruttu. Se oli sitten kolmen tunnin tauko ennen iltapäivän venäjän luentoa. Onneksi sentään urheiluvaatteet löytyivät kassin pohjalta ja pääsin käymään kahvakuulatunnilla. Tytöillä aamun ohjelmassa oli Glasgown museoita. Iltapäivällä suoritettiin vielä viimeisiä ostoksia ja mukaan lähti ainakin useampi pari kenkiä (eikä yksiäkään mulle).

Huoneeni jälkeen kolmen ihmisen ja monen tunnin shoppailun.

Viimeisen illan kunniaksi lähdimme etsimään Angusta. Pihviä en täällä ole aiemmin syönyt, joten sopiva ravintola löytyi ihan sattumalta. Listalta löytyi kohtuuhintaista Angusta, jota tilasin kera haggiksen ja valkosipulikastikkeen. Haggis ei ollut ihan minun makuuni, johtuen ehkä käytetyistä mausteista. Maistettu on, en tartte toista. Mustamakkara sopii tamperelaiselle paremmin. Angus oli mureaa ja mielelläni menen vielä uudelle kierrokselle. Jälkiruokia ei listalta löytynyt. Kysyimme asiaa ja saimmekin jostain tiskin alta taiotut jälkkärilistat, joissa ei ollut hintoja. Jälkkäriä halusimme ja sitä tilasimme. Hyvää oli ja hintakin selvisi lopuksi 4.5£/jälkkäri eli ei paha ravintolan hinnaksi.

Viimeinen aamu valkeni pilvisenä, kuten aiemmatkin. Aamupala oli tavallista puuroaamiastani runsaampi ja sitäkin maukkaampi. Hullut vieraani elivät täällä Suomen aikaa ja herättivät minutkin joka aamu ja nukkumaankin piti mennä totuttua aikaisemmin.

Viimeiset tunnit perjantaina käytettiin koneöljyä (olutta) ja puuttuvia tuliaisia etsien. Matkalla ohitettiin jo aiemmin löytämäni yökerho, jonne en sisään menisi vaikka maksettaisiin. Tosin en tiedä onko se edes toiminnassa. Toivottavasti ei. Salaattilounaan jälkeen vieraani pakkasivat täydet ja painavat laukkunsa. Saatoin tytöt juna-asemalle, josta he lähtivät yhdessä kohti Edinburghin lentokenttää. Mukavaa oli, toivottavasti myös tytöt viihtyivät!