Newcastle & Sunderland

Tuli jälleen aika retkeillä. Tällä kertaa matka suuntautui, kuten otsikko kertoo, Newcastleen ja Sunderlandiin. Ajatus kai lähti siitä, että yksi neljän hengen porukkamme jäsenistä halusi Englantiin katsomaan jalkapalloa. Junamatka Newcastleen kesti noin 3h. Täytyy tämän kokemuksen jälkeen jo heti alkuun sanoa, että pidän junista enemmän kuin busseista koska niissä ei tule huono olo matkustaessa. Kuvassa on hassu lappunen, jonka konduktööri kävi laittamassa varattuihin penkkeihin, jotta paikkaliputtomat matkustajat osaavat etsiä vapaan paikan. Melko tehoton systeemi.

Newcastlesta matka jatkui metrontapaisella suoraan kohti Newcastlea. Tällä välillä aikaa kuluin hieman alle puoli tuntia. Sunderlandissa suuntasimme ensimmäisenä paikalliseen museoon. Melko tylsä paikka, varsinkin kun näitä museoita on täällä tullut kierrettyä melkosen paljon. Kuvassa museosta löytynyt tikapuupeli, jonka taisin hävitä..

Museon yhteydessä oli talvipuutarha. Aikalailla samaa settiä, mitä Glasgowstakin löytyy: kaloja ja rehuja.

Metsiä täällä ei harrasteta, mutta puistoja tuntuu löytyvän sieltä sun täältä. Sää on jo yleisesti keväinen ja poikkeuksellisesti viikonloppuna se oli myös aurinkoinen. Retken (minulle) tärkein päämäärä oli mursupatsas, joka löytyi museon takana olevasta puistosta. Mursu oli sananmukaisesti kakkainen, joten jouduin pitämään pienen turvavälin. Kuva on silti omistettu Kertulle ja Laurille.

Sitten oli vuorossa muille tärkein eli jalkapallopeli. Kyseessähän oli Sunderland-Liverpool peli, josta kuulemani mukaan piti tulla tasainen peli. En aiemmin jalkapalloa ole käynyt täällä katsomassa, joten ihan mielenkiinnolla tulevaa odotin.

Peli oli tuli ja meni. Ihan mukava kokemus, joskin liput ovat sen verran hintavia (36£) ettei ihan säännölliseksi harrastukseksi tule. Yleisö kannusti aktiivisesti omiaan ja vastaavasti haukkui vastustajia. Onnekseni ihan kaikkea en ymmärtänyt. Stadionilla oli peliä seuraamassa reilut 40 000 katsojaa eli melkein kaksi kertaa enemmän, kuin Hervannassa on asukkaita.

Pelin jälkeen palasimme takaisin Newcastleen täpötäydessä metrossa. Nälkä alkoi jo vähitellen kurnimaan vatsassa, joten menimme China Towniin iltaruualle. Muutama tunti vierähti ja vatsa sai täysin riittävästi täytettä kiinalaisesta seisovasta pöydästä, josta tosin kiinalaisen ruuan lisäksi löytyi myös mm. ranskalaisia.

Vatsat täynnä ruokaa lähdimme tutustumaan paikalliseen yöelämään. Newcastle sijaitsee Tynejoen rannalla ja joen yli on rakennettu useita komeita siltoja. Kuvissa alimpana on (ehkä) kuuluisa, mutta ainakin hieno vaihtuvin värein valaistu Millenium Bridge. 3/4 ryhmästämme oli insinöörejä, joten tietysti kävimme ihmettelemässä myös sillan nostomekanismia. Mekanismi ei ihan täysin paikanpäällä selvinnyt, mutta asia tuli myöhemmin tarkistettua internetistä. Youtubesta löytyy videoita, jos sillan toiminta kiinnostaa.

Siltoja riittävästi ihmeteltyämme jatkoimme matkaa takaisin kohti hotellia. Matkalta löytyi jännästi valaistu Newcastlen pienoismalli, sekä jokseenkin niukkapukeisia yöeläjiä. Kenkien korko oli tytöillä vähintään 10cm ja asuun käytetty kangaspala tiukalla budjetilla hankittu..

 

Aamu valkeni aurinkoisena ei niin hyvin nukutun yön jälkeen. Korvatulppani olen hukannut jonnekin, alakerrassa oli joku bileporukka ja huone oli kuin sauna. Onneksi nukkumiseen oli varattu riittävästi aikaa, niin unen katkonaisuudesta huolimatta jaksoin virkeänä herätä uuteen päivään. Hotellin hinta ei sisältänyt aamiaista, siispä lähdimme Tescon (paikallinen kauppaketju) kautta Newcastlelaiseen puistoon omalle aamiaiselle. Puistosta löytyi lätäkkö (ei ainakaan Ahvenisjärveä suurempi), jossa muutama setähenkilö oli kalastamassa sekä useita tipueläimiä. Yhtään saalistettua kalaa en nähnyt.

Onko punta liikaa kartasta? No on, jos kartasta voi ottaa valokuvan ilmaiseksi. Säästäväisyys kannattaa aina, varsinkin karttaa pieneltä kameran näytöltä tihrustaessa.

Aamiaisen jälkeen oli perus nähtävyyskierros sisältäen jonkun katetdraalin, kirkonpihan ja linnan jäänteitä. Linnaan olisi kai maksuavastaan päässyt sisään, mutta päätimme olla menemättä.

Kaupunki oli aika pian nähty sen alueen osalta, jonne jalkaisin jaksoimme liikkua. Matkustaessa kuluu energiaa, niin päätimme pitää tankkaustauon. Välipalaksi haimme hieman evästä, kuvassa minun maukas supersuklainen muffinssini.  Istuimme ulkona, paistattelimme päivää ja mutustelimme välipalaa päivän viimeisen kohteen Discovery museon avautumista odotellen, joka aukesi vasta kahdelta iltapäivällä.

Paikalliseen tapaan kuuluen museoon oli jälleen laitettu vähän kaikkea muodista tieteeseen ja sen sellaiseen. Aikaa silti kului näyttelyitä kiertäessä. Yläkerrasta löytyi kiva paikka, jossa pääsi itse kokeilemaan erilaisia fysiikan ilmiöitä esimerkiksi gravitaatiota tiputtamalla erikokoisia palloja alas tai valon säteiden kulkeutumista erilaisten prismojen läpi. Ihan kiva paikka varsinkin, kun sisäänpääsy oli ilmainen.

Viimein matka jatkui kohti kotoisen pilvistä Glasgowta. Junamatka kesti jälleen kolmisen tuntia ja se meni torkkuessa ja maisemia katsellessa. Hassua täällä on, että molempiin suuntiin junassa meidän kanssa matkusti koiria ihan normaali vaunussa, eikä ne edes olleet mitään sylikokoisia yksilöitä. Tuskin niillä edes oli omaa junalippua, vaan matkustivat isäntänsä/emäntänsä mukana pummilla. Rauhallisia olivat kuitenkin kaikki, eivätkä ainakaan minun matkustamista häirinneet. Jälleen takana yksi mukava reissu, seuraavaksi Aberdeen.