Kuten viimeksi lupasin kerron nyt viime lauantain retkestä. Tällä kertaa bussi suuntasi kohti Skotlannin itärannikkoa. Retki oli jälleen International societyn järjestämä, joten en tiennyt mitä odottaa. Isle of Skyen retki meni aiemmin hyvin, mutta Isle of Arranin retki olikin vähän tylsä.
Retki alkoi kahdeksalta aamulla yliopiston edestä. Olin reipas ja kävelin aamulla bussille, joten herätys oli jo ennen seitsemää. (Oikeasti reippailu johtui siitä että metrolippu on loppu ja en ole enää viitsinyt hankkia uutta.) Ensimmäisenä pysähtymispaikkana oli Perth. Aikaa pysähdykselle oli ruhtinaalliset 30min, joten siinä ei kaupunkiin hirveesti ehditty tutustumaan. Aika kului vessan etsimiseen ja osalle porukasta aamukahvin hankintaan.
En tiedä olisiko Perthissä ollut mitään oikeeta nähtävää. Mielenkiintoisin näkemäni asia oli nämä pienet hamot aidan päällä. Vinkeitä otuksia.
Seuraavaksi päästiinkin kohteeseen, jonka takia koko retkelle kannatti lähteä eli Dunnottaren linnaan. Linna on rannalla noin 50m korkeudessa merenpinnasta. Sää suosi retkeilyä ja maisemat olivat mitä parhaimmat.
Aikaa linnan tutkimiseen ja maisemien katseluun 1,5h. Pidempäänkin olisin viihtynyt.
Linnan ja meren jälkeen matka jatkui Aberdeeniin. Aberdeen on Skotlannin kolmanneksi suurin kaupunki ja keskusta on rakennettu hopeanharmaasta graniitista. Meillä kävi tuuri ja aurinko paistoi, jolloin kaupunki oli ihan nätti. Kuuleman mukaan kaupunkikuva harmaana sadepäivänä ei ole yhtä silmää hivelevä näky. Harmaita rakennuksia harmaata taivasta vasten.
Lounas oli varmaan vaihtoaikani epäterveellisin ja brittiläisin. Lautaselta löytyy ranskiksia, pitsaa ja lasagnea sekä juomaksi mukillinen kokista. Melkoisen tuju rasvapläjäys. Annoksen maku ei ollut paras mahdollinen, mutta ruoka piti nälän poissa ihan koko päivän. Suomesta tuskin löytyy montaa ruokaravintolaa, joiden listalla on valmisannos moisella yhdistelmällä. Aberdeenin pysähdykselle oli varattu noin 2h aikaa, joista ensimmäinen tunti meni syödessä ja toinen tunti haahuillessa. Olisi ystävällistä matkanjärjestäjiltä, jos he kertoisivat mitä alueella on sellaista, mitä annetussa ajassa ehtii näkemään.
Viimeinen pysähdys oli Dundeessa. Aikaa pysähdykselle noin 20min. Kuvista näkyy, mitä siinä ajassa vessan lisäksi ehtii näkemään. Matkaoppaani mukaan Dundeeta kutsutaan kolmen J:n kaupungiksi "jute, jam ja journalism" (juutti, hillo ja journalismi). Meidän pysähdyksellä ei mikään näistä tullut tutuksi. Alimmassa kuvassa näkyy Discovery Point, joka on kolmimastoinen Dundeessa vuonna 1900 rakennettu ja sittemmin Antarktiksellakin purjehtinut paatti.
Aurinko laski puiden taa ja meidän oli viimein aika palata takaisin Glasgowhun. Retki sisälsi paljon bussissa istumista, mutta oli sen arvoinen jo ihan pelkästään Dunnottaren linnan ansiosta. Mukavaa näillä retkillä on, että vaikka yksin aamulla lähtee matkaan ei yleensä yksin tarvitse päivää retkellä viettää. Tälläkin kertaa löysin oikein mukavaa seuraa, joiden kanssa Skotlantia oli mukava tutkia.
Retki ajoittui Pyhän Patrickin päivälle joka on Irlannin kansallispäivä. Päivän vihreän teeman mukaisesti oli paluumatkallani myös maailmanpyörä saanut vihreän valaistuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti