Yö hostellissa meni mukavasti, eikä kämppiksistäkään ollut häiriöksi. Lähdin taas jatkamaan matkaa uusiin kaupunkeihin. Päivän ensimmäinen juna lähti aamulla noin yhdeksältä, joten heräilin kahdeksan pintaan.
Junamatka meni maisemia katsellessa ja aamiaistaessa vaikka istumista tuli kaksi ja puoli tuntia. Sää oli jälleen pilvinen ja jopa hivenen sateinen. Odotin aurinkoista ja mukavaa päivää etelän lämmössä... Juna siis toi minut Paigntoniin, joka sijaitsee Englannin etelärannikolla.
Paigntonissa en varsinaisesti aikaani viettänyt vaan suuntasin melkeinpä heti kulkuni kohti vieressä sijaitsevaa Torquayta. Rantareittini oli nytkin kiva, mutta aurinkoisella säällä se olisi ollut vielä hienompi.
Kävely kesti noin tunnin ja ulkona oli tosi kylmä. Matkalla näin ihan kauheasti simpukoita ja jänniä punaisia kallioita.
Torquayta mainostetaan Englannin Rivierana. Keskustan puitteet olivat sen mukaiset ja palmujakin kasvoi siellä täällä.
Onneksi löysin oikein mukavaa tekemistä. Menin Kents Cavernin luolaan. Sisäänpääsy maksoi hieman alle 10£ ja kyllä ehdottomasti kannatti. Opastettu kierros luolassa kesti noin tunnin ja oli oikein kiva ja kattava katsaus luolan historiaan.
Kierroksen loppupuolella pääsimme kokeilemaan, miltä tuntuu olla luolassa kynttilän valossa, palavan sammaleen (ainakin jotain sammaleen näköistä) valossa ja lopuksi ihan pilkko pimeässä.
Opastetun kierroksen jälkeen oli mahdollisuus tutustua luolan vaiheista kertovaan näyttelyyn, jossa esineillä ja vahanukeilla vielä uudestaan esiteltiin luolan menneisyyttä. Tässä vaiheessa kello oli jo sen verran paljon, etten aikaani kauheasti enää luolalla käyttänyt, vaan päätin jatkaa matkaani.
Suureksi ilokseni ulkona paistoi aurinko! Jihuu, vähän lämpöä ja ehkä vähän kauniimpia maisemia. Päätin lähteä kiertämään Torquayn niemen pikkupolkuja. Aikaa junan lähtöön oli alle kolme tuntia, eikä kartasta huolimatta käsitystä etäisyyksistä. (Ihan vajaa kartta, ei korkeuskäyriä eikä edes mittakaavaa)
Tässä ensimmäisen polun kuvasaldoa. Taas tykkäsin tosi paljon, kun pääsin pois kaupungista ja vähän lähemmäksi luontoa. Viimeisessä kuvassa yritin ottaa itsestäni ja maisemasta kuvaa, mutta mukaan juoksi myös ohikulkenut koira.
Seuraavan polun päästä löytyikin komeiden maisemien lisäksi myös muutama karvainen sarvipää. Täällä on tapana pystyttää penkkejä kuolleiden läheisten muistoksi. Tässä yksi todella kauniilla paikalla oleva muistelupenkki. Samanlaisia penkkejä löytyy muualtakin varustettuna asiaankuuluvalla muistolaatalla.
Matka jatkui rantoja pitkin vaikka aika alkoi käymään vähiin. Silti olen tyytyväinen, että pienestä kiireestä huolimatta kiersin rantapolut.
Viimein, reitti kulki takaisin Torquayn keskustaan, jossa suuntasin suoraan kohti juna-asemaa. Juna kohti seuraavaa pysäkkiä Worcesteria lähti 18.40. Piipahdukseni Torquayssa oli melko nopea, mutta kyllä se kannatti vaikka alun sateilu meinasi vähän latistaa tunnelmaa.
Loppuilta meni kolmessa eri junassa väritystehtäviä tehden. Yhden bussin sain ihan valmiiksi asti väriteltyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti