Orientoitumista

Jotta joskus pääsisin ajankohtaisempiin aiheisiin pitää varmaan kertoa vähän vielä alkutaipaleestani täällä.

Meille oli järjestetty kaksi orientaatioviikkoa. Ensimmäinen oli ulkomaalaisille opiskelijoille ja toinen paikallisille ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Enpä enää kaikkia yksityiskohtia muista, mutta tässä nyt jotain. Virallisempien tiedotustilaisuuksien lisäksi meille oli järjestetty yhdelle päivälle erilaisia retkiä 10£ hintaan, josta jokainen sai etukäteen valita mieleisensä. Itse lähdin Inverarayn vankilaan ja kylään (no, oikeasti kai town, mutta minulle kylä).

 Vankila oli ihan oikea käytöstä poistettu vankila, josta oli nyt tehty museo. Huoneisiin oli laitettu erilaisista vankilan toiminnoista kertovia vahanukkeja.

 

 Tässä toinen kuva vankilasta. Vankeina Inverarayn vankilassa on aikoinaan pidetty niin miehiä, naisia kuin lapsiakin.

 Loch Fynen rannalla kun oltiin siellä oli myös lokkeja ja levää. Ja skottitietoutena, loch on järvi tai meren osa. Lochissa voi siis olla suolaista tai makeaa vettä toisin kuin järvessä. Eli jos vesi ei täällä ole suoraan meri tai joki se on joku loch.

 Inverarayn linna. En käynyt sisällä, koska sisään pääsy oli maksullinen. Onpahan kuitenkin kuva ulkoapäin olemassa.

 Muutamia lampaita tapasin linnan pihan lähettyvillä. Lampaat olivat tosin mielestäni ihan tyhmiä ja epäsosiaalisia. Yritin tehdä niiden kanssa ystävällisesti tuttavuutta, mutta ne vaan juoksivat karkuun. Kyllä ainakin Suomessa lampaat tulevat tervehtimään, jos niille tulee vieraita.

Kylästä löytyi kellotorni, jonne sai pientä pääsymaksua vastaan kiivetä katselemaan maisemia. Pääsymaksuja kerännyt setä määräsi meidät laskemaan ylös menevät portaat ja jos alas tullessa vastaus olisi väärä meidän tulisi kiivetä uudelleen. Onnekseni sain oikean vastauksen ensimmäisellä yrittämällä ja säästyin liialta urheilulta. Valitettavasti unohdin jo tuloksen, joten jos itse menette joskus kiipeämään joudutte laskemaan askelmat itse.

Ylhäältä tornista näkyi kauniit maisemat yli Inverarayn kylän. Alhaalla näkyy paikallista asutusta, joku mäki ja jo aiemmin mainittu Loch Fyne.

 Tässä vielä vähän lisää asutusta ja lochia.

 Muutama melkein kuivalla maalla oleva paatti. Sain myös ensimmäisen kosketuksen vuoroveteen, sillä kylään mennessämme veneet olivat vielä jokseenkin vedessä, mutta sieltä lähtiessä tilanne oli, kuvan kaltainen. Aika vinkeetä, kun vesi vaan lähtee pois ja tulee sitten joskus takaisin. Ihan tulee Muumipeikko ja pyrstötähti mieleen "Meri, meri on tullut takaisin!" paitsi että mulla oli vastakkainen kokemus..

 Retkeilyn ja muun ohjelman lisäksi orientaatioon kuului myös ihan asiaa. Meidän tärkeä tehtävä oli etsiä, löytää ja vielä ilmoittautua kuluvan vuoden kursseille. Suureksi riemuksemme yliopistolla otettiin tänä vuonna käyttöön uusi hieno ja mahtava systeemi, jonka nimi on MyCampus. Kuten kuvasta näkyy uuden järjestelmän käyttöönotto ei ollut ihan ongelmatonta. (TTY:läiset saattavat, muistaa POP:n käyttöönoton...) Uuden järjestelmän kautta meidän tuli hoitaa kursseille ilmoittautuminen. Järjestelmän käyttö oli kuitenkin melkoisen hankalaa sillä se ei esimerkiksi antanut opiskelijan kirjautua kurssille, jos kaksi oppimistapahtumaa menivät yhdenkin tunnin verran päällekäin. Uuteen systeemiin tottuminen vaati hetken aikaa ja useita sähköposteja paikallisen opintoneuvojan kanssa. Lopulta löysin kuitenkin itselleni mieleiseni kurssit, joista kerron ehkä lisää myöhemmin.

Alussa kerroin että meillä oli kaksi orientaatioviikkoa. Minun orientoituminen painottui lähinnä ensimmäiseen viikkoon. Toisella viikolla kävin muutaman kerran yliopistolla ja sain kotiin tuomisiksi ison kasan mainoksia erilaisista bileistä, joita jälkimmäisellä viikolla järjestettiin joka päivä sekä kaikkea sälää, joista ehkä hyödyllisin oli paputölkki (eli ilmaista ruokaa).

Monet toisen viikon ohjelmat olisivat vaatineet maksullisen "fuksiviikkopassin", jota en itselleni hankkinut, joten alkuviikon viihdytin itseäni tutustumalla lähiympäristöön ja rentoutumalla omassa huoneessani. Viikon lopulla sain ilokseni ja kavereiden kateudeksi ensimmäisen vieraani, jonka kanssa vietetystä ajasta kerron seuraavaksi.