Oven etsintää

Kyllähän se on niin, että oma ovi on kiva olla olemassa. Ovi, jonka voi sulkea tai avata oman mielensä mukaan. Pois Suomesta lähtiessäni tiedossa oli vain hostellin ovi, jonka jaoin muiden kanssa. Kyllä siellä muutaman päivän majaili, mutta ei enempää, kuin on pakko :) 

Oman oven etsintä alkoi heti ensimmäisenä iltana. Asuntoilmoituksia etsimme netistä ja Byres Roadin kauppojen ikkunoista. Jo ensimmäisenä iltana soittelimme asuntonäyttöjä. Jopa minä soitin ensimmäisen ei suomenkielisen puheluni heti ensimmäisenä iltana!! Suuri osa asunnoista oli jo mennyt, mutta pari näyttöä sovimme. Ensimmäisessä näytössä kävimme jo ensimmäisenä iltana. Valitettavasti asunto jaettuna  intialaisen miehen (omistaja) ja muiden toistaiseksi tuntemattomien asukkien kanssa ei ihan vastannut odotuksia. Myöhemmin kävimme myös katsomassa yhden intialaisen homeiselle haisevaa asuntoa, jossa puolet huoneista sijaitsi maan alla "kellarissa", eli ei hyvä. 

Asunnon etsintä tottumattomalle on kohtalaisen rankkaa puuhaa, joten lopulta päädyin ottamaan huoneen keskustan tuntumasta omalla kylpyhuoneella ja jaetulla keittiöllä. Matkaa yliopistolle kertyy hieman yli 4km eli kävellen noin 45min ja metrolla vähän alle 30min. Alkuun harmitti, kun sain huoneeni oranssilta käytävältä (inhoan oranssia). Mulla on oranssi keittiö, oranssit verhot... Nyt kun sain hankittua pinkit pyyhkeet ja lakanat, on elämä oranssissa helpottunut :)

 Mun huoneeni, kera kamalien oranssien verhojen. 

(pinkit lakanat näkyy oikealla vielä paketissa)

 Vessa, ilman mitään oranssia!

 Hyvin oranssi keittöni, jonka jaan neljän muun kanssa.

  Käytävä, jolla mun oma oveni sijaitsee.

Jos joku erehtyy tätä lukemaan ja haluaa tietää erityisesti jostain asiasta, niin laittakaa kommentteihin tai suoraan mulle toiveita.