Opiskelijan elämää

Tällä kertaa otin aiheeksi opiskelun täällä Glasgowssa. Kuten jo aiemmin kerroin kävelen joka aamu (no en sentään viikonloppuisin) tuon nelisen kilometriä yliopistolle ja iltapäivällä takaisin. Tähän mennessä olen kirjannut kävelleeni ainakin 81 kertaa tuon välin eli yli 300km! Kaikki aina kauhistelee ja kysyy eikö metrolla pääse, mutta eipä mua ole vielä kävely haitannut ja joo jos luitte noita ensimmäisiä tekstejä metrollakin pääsee jos siltä tuntuu. 

Tässäpä vähän kuvia matkan varrelta:

Enää matka ei ala ihan näin kapeasta häkistä, mutta aitojen välistä kuitenkin.

Matka jatkuu halki keskustan..

läpi toimistokorttelin...

 

 kunnes pääsen puistoon.

 

Sieltähän näkyy jo yliopiston torni! Opin tässä viime viikolla että meillä soi kellot, melkein kuin ala-asteella, mutta tällä kertaa ne muistuttaa kirkonkelloja. En vielä ole saanut selville soiko kellot vaan tiettyinä aikoina, mutta ainakin olen kuullut jo varttia vaille ja tasan soitantoja.

Puistosta löytyy kivoja puita, joihin tekis mieli mennä kiipeilemään ja kuten Suomessakin täältäkin puistosta löytyy oravia ja sorsia. Ne sorsat asuu tuolla likaisessa lammikossa jonka pitäis olla joku ankkalampi. Kuvaa ei ole, mutta tuolla puistossa on myös melkosen paljon vapaana pallon perässä juoksevia koiria.

Melkein ollaankin jo yliopistolla.

No niin, nyt on päästy yliopistolle. Ei se matka niin pitkä ole, kuin miltä se kuulostaa. 

Opiskelen täällä tällä hetkellä viidellä eri kurssilla. Opintopisteitä tulee suomalaisiksi muunnettuna  tältä vuodelta 60 (olettaen että menen kaikkiin tentteihin ja pääsen läpi). Opiskelen täällä kahta eri mekaniikkaa, termodynamiikkaa ja virtausmekaniikkaa, venäjää ja koulutuksen perusteita (Fundamentals of education). Kolme ensimmäistä liittyy enemmän tai vähemmän tutkintooni ja kaksi jälkimmäistä on enimmäkseen omaksi iloksi.

Kursseilla täällä edetään mukavan rauhalliseen tahtiin verrattuna suomalaiseen malliin. Kurssit kestää yhden tai kaksi lukukautta eli täällä on käytössä kaksi periodia. Systeemi on ihan kiva, ainakin näin vaihto-opiskelijan näkökulmasta kun kursseja ei tarvitse ottaa montaa ja pisteitä kertyy jo mukavasti. Luennoitsijoiden puheesta saan selvää vaihtelevalla menestyksellä. Osan kanssa ei ole mitään ongelmia ja toisten kanssa saa keskittyä ihan kunnolla, jos silloinkaan saan selvää. Olen täällä tavoistani poiketen pyrkinyt käymään kaikilla luennoilla mahdollisuuksien mukaan.

Yliopistolla täällä huonoa on tiedon kulku. Alussa olin ihan hukassa milloin ja missä alkoi mikäkin kurssi, kun tietoja ei kukaan päivittänyt internettiin eikä meille kukaan kertonut missä on ilmoitustauluja tai toimistoja, joista asian olisi voinut tarkistaa. TTY:lle plussaa salien ovista löytyvistä lukujärjestyksistä, joista on helppo tarkistaa onko sali oikea vai pitääkö jatkaa etsintöjä. Osittain tietojen puuttumisesta voi ehkä syyttää MyCampusta, mutta ei senkään syyksi kaikkea voi laittaa. Onneksi nyt suurinpiirtein tiedän missä mitäkin on ja aina voi kysyä, kysyä uudestaan ja vielä varmistaa.

Miinusta tälle paikalle annan myös tenteistä. On ihan vajaata, että tenttien päivämäärät kerrotaan vasta marraskuussa. Olen tulossa jouluksi Suomeen ja olisi ollut mukava vähän aiemmin tietää, milloin voin varata lennon. Ja joo, lennot voi varata huoletta koko tenttiviikon jälkeen, mutta ihmisillä saattaa olla muutakin elämää kuin opiskelu, jolloin ajat olisi hyvä tietää ajoissa. Otin riskin ja varasin lentoni tenttiviikon viimeiselle perjantaille, jotta ehdin ajoissa Suomeen Oskarin (edellinen kuoroni Suomessa) joulukonserttiin. Onneksi kävi tuuri ja viimeinen tentti on keskiviikkona tosin se on täkäläisen kuoroni joulukonsertin kanssa päällekäin. Nyt ehkä TTY:läiset miettii, että ainahan voi mennä uusintaan. Täälläpä ei aina voi mennä ja jos voi kaikki uusinnat on elokuussa jee..

Kuten kuvasta näkyy ei täällä kuitenkaan kamalaa ole vaikka vähän valitankin. Hymy löytyy edelleen vaikka välillä kummalliset systeemit vähän ottaakin päähän.