Isle of Arran

Viimeksi lupailin, että kirjoitan päiväretkistä erikseen. Tässä olisi nyt kuvaus yhdestä retkestä. Liityin joskus International Societyyn, joten piti sitä jonnekin societyn järjestämälle retkellekin lähteä. Aiemmat retkikohteet olivat joko huonoon aikaan tai paikkoihin, joissa olin jo vähintäänkin osittain käynyt. Lähdin siis länsirannikolla sijaitsevalle saarelle Isle of Arranille.

Repun pakkasin jo edellisenä iltana valmiiksi, jotten joutuisi aamulla heräämään sekuntiakaan liian aikaisin.

Harvoin olen yliopistolla aamulla kahdeksan aikaan, mutta kaunista oli ja jo sen takia kannatti herätä. Ylemmässä kuvassa näkyy yliopiston torni.

Pitkältä tuntuneen bussimatkan (kesti tunnin, mutta pahoinvoivalle sekin on pitkä aika) jälkeen saavuimme viimein rannikolle. Kuvassa näkyy lautta, jolla seilasimme tunnin kohti Arranin saarta. Lauttamatka meni nukkuessa ja voimia keräillessä.

Ensimmäinen pysähdys oli jollain linnalla, joka mielestäni oli lähempänä kartanoa kuin linnaa.

Ison talon pihalta oli kauniit maisemat merelle. 

Kun minusta tulee iso ja mulle tulee puutarhuri voisin ottaa tästä puutarhasta mallia.

Täällä kasvatetaan jostain syystä palmuja.

Matka jatkui kohti wiskipanimoa. Panimossa oli mahdollisuus tutustua viskin tekoon pientä lisämaksua vastaan. Viski ei minulle maistu, niin päätin viettää ajan tutustumalla lähiympäristöön.

Tuossa puun vieressä söin eväsleipäni golfkentällä majailevia lampaita seuraillen. Ja tottakai ettei perinteet unohdu tälläkin reissulla käytiin tutustumassa paikalliseen hautausmaahan.

Lampaita täällä näkee ihan riittämiin, niin päätettiin tehdä tuttavuutta myös toisenlaisten nelijalkaisten kanssa. Ihan rauhassa meitä katselivat vaikka me oltiinkin melko lähellä.

Meille luvattiin toinenkin linna. Tällä kertaa luvassa oli kivikasa. Ei tuossa kovin pitkäksi aikaa katseltavaa ollut, mutta onneksi maisemat oli ihan hienoja. Pikkusen olin ehkä pettynyt reissun linnatarjontaan.

Viimeisenä nähtävyytenä vaelsimme katsomaan kiviä.

 

Näiden takia vaellettiin peltojen läpi pitkin märkää mutaista ja liukasta polkua noin kilometrin verran. Paikalla on ollut jotain asutusta ja kivet on nostettu pystyyn noin 2000 vuotta eaa. En saanut kaadettua yhtään noista vaikka yritin. Hyvin ovat kivensä pystyttäneet.

Kun kiviä oli ihmetelty riittämiin vaelsimme takaisin samaa ja jos mahdollista niin mutaisempaa polkua.

Retki oli ihan ok. Ei mitään suuria huippukohtia, mutta ei aivan kamalakaan. Ehkä enemmän suosin itse järjestettyjä retkiä, niin ei tarvitse kiirehtiä ja pääsen näkemään ne kohteet jotka minua eniten kiinnostaa. Retkeen ehkä vaikutti myös lapsille suunniteltu, saunaksi lämmitetty 2+3 penkkiä rivissä sisältänyt bussi. Bussi ei ehkä muutenkaan ole matkapahoinvoinnista kärsivälle hyvä kulkuväline, kun tiet ovat kapeita, kumpuilevia ja mutkikkaita. Ehkä käyn keväällä vielä toisella International Societyn järjestämällä retkellä, otan matkapahoinvointilääkkeen ajoissa ja kerron sen jälkeen lopullisen mielipiteen valmisretkistä.